Sovittelun avulla käsitellään häiriöitä ja hankalaksi koettuja tilanteita naapurustoissa ja asuinyhteisöissä. Sovittelulla etsitään ratkaisuja asumisrauhan, turvallisuuden ja viihtyvyyden parantamiseksi. Sovittelussa voidaan käsitellä esimerkiksi arkielämän häiritsevää käyttäytymistä, asuinyhteisöjen ristiriitoja ja sääntörikkomuksia. Sovittelijat ovat puolueettomia ja salassapitovelvollisia konfliktinratkaisun ammattilaisia.
Konfiktit eivät koskaan synny suurina, mutta niillä on taipumus laajentua ja kärjistyä, jos niitä ei pureta. Vaikka konfiktin kehää voi olla hyvin työlästä purkaa, ymmärrystä lisäävää vuorovaikutusta kannattaa aina edistää.
Sovittelussa yritetään löytää riittävä ymmärrys konfiktin alkupisteestä eli tilanteesta, josta konfikti lähti liikkeelle. Millaisia tulkintoja ja tunteita siihen liittyi ja miten ne vaikuttivat uusiin kohtaamisiin? Miten asia on vaikuttanut osapuoliin ja heidän väliseen vuorovaikutukseensa? Keneen kaikkiin asia on vaikuttanut? Miten asiat olivat, kun ne olivat hyvin? Mitä osapuolet toivovat toisiltaan?

Koska konfikti on näkemysero, sille ei ole löydettävissä yhtä ainoaa syytä tai totuutta, vaan syitä ja totuuksia on yhtä monta kuin näkökulmiakin. Konfiktinratkaisussa ei ryhdytä määrittämään syitä tai syyllisiä, vaan lähtökohtana on, että kaikki ovat oikeassa omasta kokemusmaailmastaan katsottuna. Olennaista on näkökulman laajentaminen ja yhteisymmärryksen rakentaminen.
Sovittelussa pyritään tarkastelemaan ja puhumaan auki tulkintoja toisesta. Koskaan ei kannata olettaa, että toinen tietää ja ymmärtää – eikä koskaan pidä olettaa sitäkään, että toinen ei ymmärrä. Tärkeintä on, että osapuolet kohtaavat ja heidän välilleen syntyy eheää vuorovaikutusta. Keskustelemalla asiat yleensä ratkeavat. Ratkaisu voi syntyä, kun kohtaaminen on aito: sille annetaan tilaa, aikaa ja mahdollisuus. On tärkeää, että ihmiset pääsevät itse vaikuttamaan lopputulokseen.

