Kun naapuri koetaan häiriöksi, syynä on usein eroava käsitys hyvästä naapuruussuhteesta. “Häiritsevä naapuri” ei todellisuudessa välttämättä ole tietoinen aiheuttamastaan ongelmasta. Asumiseen liittyviä ristiriitoja on myös jo saatettu koittaa selvittää, mutta ongelmatilanteesta on muodostunut lopulta molempia naapureita häiritsevä konfliktitilanne.
Tilanteissa, joissa naapuri häiritsee, voidaan puhua epäsopivasta naapuruudesta. Häiritseväksi koettua käyttäytymistä esiintyy myös usein yhteisten tilojen käytössä. Sosiaalisista konflikteista asumisessa puhutaan taas esimerkiksi ystävystyneiden ja sittemmin riitaantuneiden naapurusten välisissä tilanteissa.
Epäsopiva naapuruus
Tilanteita, joissa esimerkiksi yläkerrasta rakenteiden läpi kantautuvat lasten leikkimisen äänet häiritsevät alakerran asukasta, mutta kyseiset naapurukset eivät sen enempää tunne toisiaan, nimitämme epäsopivaksi naapuruudeksi.
Näissä tilanteissa koetaan, että naapuri häiritsee: tilanteisiin voivat liittyä esimerkiksi äänekkäät koirat, lapset, kantapääkävely, soitto- tai muut kovaääniset harrastukset, musiikki tai elokuvat jne. Kyseessä on varsinaisen konfliktin sijaan enemmänkin koettu ongelmatilanne, jossa naapureilla ei ole henkilöinä kaunaa toisiaan kohtaan, mutta heidän käsityksensä hyvästä naapuruussuhteesta ja asumisrauhasta eroavat toisistaan. Toinen odottaa huomioon ottamista, kun taas toinen kokee, että naapuri puuttuu heidän elämäänsä. Usein tämän eroavaisuuden takaa on löydettävissä esimerkiksi elämäntilanteen erilaisuutta tai persoonallisuuden eroja. Periaatteessa kyse on teknisestä asiasta (usein ilma- ja runkoäänten erilaisesta kantautumisesta), mutta todellisuudessa äänieristyksen lisääminen ei ole mahdollista. Tilanteessa äänet eivät kantaudu laajemmin talossa, jolloin sitä ei useinkaan käsitellä varsinaisena häiriönä.
Kun puhutaan asumisrauhasta ja hyvästä naapuruussuhteesta sekä naapurin huomioimisesta tämän kaltaisissa tilanteissa, ei useinkaan ole olemassa yhtä oikeaa tai väärää näkemystä, vaan käsitykset ovat subjektiivisia. Kun etsitään ratkaisuja tällaisiin tilanteisiin, tulisi nämä näkemykset kyetä ensin kommunikoimaan dialogisesti ja rauhanomaisesti. Usein tämä vaihe saattaa epäonnistua tai se siivutetaan kokonaan ja edetään suoraan ratkaisuehdotuksiin. Myös sävy, jolla keskustellaan, saattaa olla vaativa. Näiden tekijöiden vuoksi ongelmatilanteesta saattaa muodostua lopulta molempia naapureita häiritsevä konfliktia muistuttava tilanne.
Sovitteluprosessilla voidaan selkeyttää ja lisätä ymmärrystä tapahtumien kulun suhteen ja sen jälkeen pohtia mahdollisia ratkaisuja ongelmaksi koettuun asiaan.
Yhteiset tilat ja sosiaalinen media
Taloyhtiöiden yhteiset tilat ovat nimensä mukaisesti yhteiskäytössä ja niiden käyttöperiaatteista voi syntyä niin ikään skismaa naapurusten välillä. Tällaisia tiloja ovat esimerkiksi pesula, parkkipaikka, kerhotila, rappu, sauna ja piha. Tilojen käyttäjät usein tuntevat toisensa ja heillä on jonkin verran vuorovaikutushistoriaa, kunnes tilanteessa tapahtuu jokin erityisen häiritseväksi koettu asia ja sitä kautta tilanne eskaloituu. Kyse voi olla esimerkiksi pyykin pesemisestä toisen vuorolla, josta on huomautettu yleisellä ilmoitustaululla sen sijaan, että asiasta olisi tultu keskustelemaan kasvotusten, joka on puolestaan koettu loukkaavaksi. Teemoja, joista usein puhutaan ovat myös esimerkiksi juoruaminen, tilojen siisteystaso, istutusten hoito, grillauspaikan käyttöperiaatteet, rapussa juokseminen tai lasten pihakäyttäytyminen. Usein huomautuksia häiritsevästä naapurista jaellaan myös taloyhtiön sosiaalisen median tileillä, joka on omiaan aiheuttamaan yleistä huonoa ilmapiiriä.
Kuten epäsopivan naapuruuden tilanteissa, myös yhteisten tilojen käyttöasioissa ei useinkaan ole olemassa kiveen hakattuja sääntöjä, vaan kyse on näkemyseroista ja käsityksistä ”normaalista” eli asumisrauhasta. Kahden seinänaapurin sijaan, toisena osapuolena tilanteissa saattaa myös olla hallitus tai asukastoimikunta, jonka tehtäviin kuuluu tietyn tilan hallinnointi. Sovitteluprosessin yhtenä tavoitteena voi esimerkiksi olla se, että keskustellaan auki miten tietyn tilan ja siinä tapahtuvan toiminnan on määrä jatkossa tapahtua ja tarvittaessa selkeytetään periaatteita koko yhteisölle.
Sosiaaliset konfliktit
Puhtaasti sosiaalisia konflikteja asumisessa esiintyy esimerkiksi ystävystyneiden ja sittemmin riitaantuneiden naapurusten välillä, hallintoelimissä toimivien asukkaiden välillä ja esimerkiksi yhteisöllisemmissä asuinkohteissa, joissa asukkaat ovat enemmän toistensa kanssa tekemisissä tai tuntevat toisiansa syvemmin, kuten seniori- tai opiskelijataloissa. Kun toista tunnetaan enemmän, saatetaan päätyä myös loukkaamaan syvemmin ja tilanteet monimutkaistuvat. Silloin häiritsevästä naapurista saatetaan esimerkiksi olla yhteydessä eri viranomaistahoihin ja samanaikaisesti voi olla käynnissä useita prosesseja.
Sosiaalisissa konflikteissa asukkailla on kuitenkin yleensä suurempi motivaatio työstää asiaa kuin tapauksissa, joissa yhdistäviä tekijöitä ei perusnaapuruuden lisäksi ole. Jos esimerkiksi hallitus tai asukastoimikunta on toimintakyvytön, koska tietyt jäsenet eivät tule toistensa kanssa toimeen, voi loput jäsenet tukea heitä sovittelussa tai ilmaista tahtonsa asian ratkeamiseksi. Ystävystyneillä naapureilla on puolestaan paljon vuorovaikutushistoriaa vuosien varrelta ja sovittelussa voi olla kyse suhteen ennallistamisesta tai siitä, että puhdistetaan ilmaa ja sovitaan jatkettavan enemmänkin hyvän päivän tuttuina. Naapuruussovittelun keskiössä on lopulta riittävän asumisrauhan palautuminen kaikille. Joskus sosiaaliset konfliktit laajentuvat liittoumiksi ja on tarpeen sisällyttää sovitteluprosessiin useampia osapuolia. Joskus prosessit koskevat koko taloa.
Keskustelu on paras keino yhteisen ymmärryksen rakentamiseen. Kun jokainen tulee kuulluksi, saa osallistua prosessiin ja voi ottaa henkilökohtaisen vastuun, sitoutuminen yhdessä tehtyihin päätöksiin lujittuu.
