Yhteisökonflikteissa sosiaaliset jännitteet aiheuttavat sen, ettei ihmisten ja ryhmien välillä ole yhteyksiä ja vuoropuhelua. Yhteisösovittelua -ja dialogia tehdään silloin, kun konflikti ei ole selkeästi määriteltävissä – esimerkiksi, kun taloyhtiössä on huono henki, kun ihmiset valittavat paljon ja usein toisistaan tai kun jollain alueella ihmiset tai ryhmät riitelevät keskenään. Yhteisökonfliktit ovat usein monisyisiä ja vaativat yleensä ammattisovittelijaa.
Asumisrauhan keskusta edeltäneessä Naapuruussovittelun keskuksessa lähdettiin kehittämään yhteisösovittelun prosesseja vastaamaan alunperin turvapaikanhakijoiden ja kantaväestön välisiin jännitteisiin. Vuonna 2018 Forssan malli voitti Euroopan rikoksentorjuntakilpailun ECPA:n järjestämän kilpailun, jossa väestöryhmien välisiä konflikteja purettiin yhteisösovittelun keinoin.
Asumisrauhan keskuksessa käsitellään edelleen myös laajempaan asuinalueeseen kohdistuvia tilanteita ja väestöryhmien välisiä jännitteitä, esimerkiksi nuorten aiheuttamia häiriötilanteita asuinalueilla. Tämän tyyppiset prosessit, joita kutsumme yhteisödialogeiksi, ovat hyvin joustavia ja ne räätälöidään aina tilanteeseen mukaan. Usein niissä tehdään tiivistä yhteistyötä lukuisten muiden tilanteeseen liittyvien tahojen kanssa.
Sittemmin keskus on kehittänyt yhteisösovittelun prosessia perinteisempiin taloyhtiöiden laajentuneisiin konflikteihin sopivaksi. Prosessissa toteutetaan kysely kaikille kohteen asukkaille, luodaan kooste ja kutsutaan kokoon asukasilta, jossa sovittelija vetää restoratiivisen sovittelun periaatteisiin pohjaavan keskustelun. Usein keskustelussa on mukana kohteen isännöitsijä.
