Asumisrauhan keskuksen sovitteluprosessi pohjautuu restoratiivisen oikeuden teoriaan. Restoratiivisessa oikeudessa korostetaan asianosaisten osallisuuden oikeutta ja tärkeyttä asian käsittelyssä ja sen ratkaisemisessa. Kestävää rauhaa ei synny ilman, että asianosaiset ovat konfliktitilanteen käsittelyn keskiössä.
Restoratiivisen oikeuden juuret ovat monien alkuperäiskansojen yhteisöllisissä konfliktinkäsittelyn tavoissa. Ideologian eurooppalainen edistäjä oli norjalainen kriminologi Nils Christie, joka 1970 -luvulla kirjoitti artikkelin Conflicts as property. Restoratiivisuutta lähdettiin edistämään länsimaissa vaihtoehtona perinteiselle oikeudelle.
Restoratiivisessa sovittelussa ei ole tarkoitus etsiä syyllisiä, vaan pikemminkin yhteisiä intressejä, joiden kautta löytää ratkaisuja konfliktitilanteeseen. Ideologian ehdoton hyöty on se, että voidaan käsitellä tilanteita, joita ei muuten voitaisi käsitellä. Esimerkiksi naapuruussovittelussa naapurit saattavat muistaa jonkin tapahtuneen eri tavoin, eikä heillä ole todisteita näkemystensä tueksi. Tämä on niin sanottu sana sanaa vastaan -tilanne, jolloin sovittelussa voidaan siirtyä tapahtumakeskustelusta esimerkiksi tunne- ja tarvekeskustelun tasoille ja siirtää keskustelun painopistettä tulevaan. Sovittelija ei toimi tuomarina tilaisuudessa, eikä ota kantaa oikean tai väärän puolesta. Kuitenkin prosessi johdattaa osapuolet kohtaamaan toisensa ja tilanteen hallitusti sekä voi johtaa yhteisten intressien löytymiseen tai muulla tavoin edistää asumisrauhan palautumista.
Restoratiivisen oikeuden toteutuminen
Restoratiivisessa sovitteluprosessissa korostuvat sovittelijan puolueettomuus, dialoginen keskusteleminen, luottamuksellisuus ja tulevaisuusorientaatio. Sovittelija ei esimerkiksi kerro mitään yhdeltä naapurilta kuulemaansa toiselle naapurille, ellei siitä erikseen sovita, eli keskustelut sovittelijan kanssa ovat luottamuksellisia. Sovittelussa käsitellään usein historiaa, mutta samalla fokusoidaan tulevaisuuteen.
Restoratiivisen oikeuden periaatteita voidaan soveltaa perinteiseksi koetun sovitteluprosessin lisäksi. Asumisrauhan keskus on esimerkiksi kehittänyt yhteisösovittelun- ja yhteisödialogin prosesseja, joissa käsitellään laajemman asuinyhteisön tai alueen intressejä.
